Jatketaas vaihteeksi agilitypäivityksellä. Ollaan Manun kanssa käyty tässä epiksissä Raumalla ja virallisissa Piikkiössä. Rauman epikset olivat täysi katastrofi, Manu haahuili pitkin rataa, jäi putkeen asumaan ym sellaista. Sekä ykkösluokan että avoin rata olivat todella vaikeita. Ykkösluokalta saatiin mukava 28pisteen tulos. Kaikenhuipuksi sijoituttiin kakkosiksi. Eli tämä tulos kertoo jotain koko radan tasosta :D Kilpailijoita oli noin 20. Avoimessa tilanne vaan paheni ja Manun haistelu loppui. No seuraavana päivänä selvisi että Manu oli vähän kipeä, oksensi treenien jälkeen pari kertaa. Ajattelin että no menkööt outo haistelukäytös kipeänä olemisen piikkiin. Viime keskiviikkona treenit menivät erittäin hyvin ja saatiin paljon vauhtia mukaan. Olin innoissani tulevan perjantain kisoista, mutta samalla kauhuissani koska ajattelin jos haistelu kuitekin jatkuisi. Tämä käytös on todella outoa Manulle koska ei se ole koskaan semmoista tehnyt vaan mennyt innoissaan. No sitten koitti lähtöpäivä Piikkiöön aamulla pirteänä klo 6. Agilityrata oli vois jo sanoa naurettavan helppo. Mutta kuinka ollakaan Manulla oli nokka kokoajan maassa ja virhepistettä tuli jo kepeiltä (mikä tuntuu olevan joka kertaista virallisissa). Lopussa tuli vielä ihmeellinen kielto hypyltä??. Muuten olen ihan tyytyväinen vauhtiin ja kontaktien onnistumiseen! Hyppyrata oli vähän haastavampi, mutta ajattelin ettei mikään mahdoton. Rata meni hienosti puoleen väliin asti, mutta sitten Manu karkasi katsomoon ja se oli ehkä nolointa mitä voi käydä. Yritin innostuneesti huutaa, mutta huuto äityi melkein heti karjumiseksi! Kauan siinä meni kun koira lähti mukaan ja sitten poistuin kiukkuisena radalta. Ei muuta kuin viikon päästä Tampereen kisoja odottelemaan.... Meillä on edessä nyt Tampereen jälkeen pitkä tauko, josko sitä viittis sitten Rauman kisoihin osallistua.

Jotain positiivista kerrottavaa kuitenkin: Anilla on nyt takana ensimmäinen agilityn alkeiskurssi. Kyllä voivat koirat sitten olla kuin yö ja päivä. Anilla löytyy intoa ja vauhtia, jopa malttamattomuutta huomattavissa sekä pientä komentelua. Tottakai Ani on paljon oppinut odottamaan ennen esteitä lupaa lähteä ja mennä ja tarkkailee mua kovasti. On se niiiin innoissaan ja niin mäkin kunhan oppis esteet kunnolla ja päästäisiin tekemään pitempiä ratoja! Nyt pitäisi sitten elokuun alussa alottaa myös Wecalla treenaaminen! Sitä odotellessa! :)